tiistai, 8. heinäkuu 2014

Loma on laiskoja varten!

Kolme laajaa etäkurssia, liuta trimmiasiakkaita, omat taimet ja tulevaisuudenhaaveita. Mikä loma?! En minä ainakaan ole ehtinyt lomailla!

Ihana kesä alkoi milteipä vasta tällä viikolla, säiden ansiosta. Sehän tietää taukoa etäkursseille, onhan se synti istua sisällä hyvällä säällä!

Tänään pistinkin yritysrattaita rullaamaan, enkä sekuntiakaan liian aikaisin! Tarkoituksenahan on hankkia kennelnimi, ja kenneltoimintaa pyöritetään Suomessa periaatteessa Y-tunnuksella. Toki jotkut näkevät sen vaivan tehdä rekisteröityjä pentuja vailla kennelnimeä...

Kuitenkin, olen kasvattajan peruskurssin käynyt jo vuonna 2005, ja siitä lähtien sitä on pitänyt anoa ja anoa, mutta niinhän ne loistavat bisnesideat vaativat aina kyspyttelyä ;) Niinpä tänään soitin kennelliittoon ja kyselin lankettini voimassaoloaikaa, jotta pitääkö koko kurssi käydä uusiksi. Ajatelkaa mikä mäihä: Tänä vuonna ei tarvitse, ensi vuoden alusta alkaen kasvattajan peruskurssin käyneen tutkinto on voimassa 5 vuotta! Hikihän siinä tuli!

Suomen kennelliitolla on hieno uusi ominaisuus nimeltä OmaKoira, jossa pystyy hallinnoimaan rekisteröityjen rekkujen omistajatietoja sekä näkee suoraan näyttelyt joihin koiransa on ilmoitettu ym. ja tämän kautta pääsee myös anomaan (AH) kennelnimeä! Koska palvelu ei ole ollut käytössä 2005, ei tietenkään minun läpikäymäni kurssi siellä näkynyt, joten puhelua liitolle. Neuvosta vaari ja lankettia skannaamaan ja eiku säpöä OmaKoiraan! Toivottavasti pian näkyisi siellä!

Jotta nimeä voisi anoa, tulee kuulua myös aikomansa kasvatusrodun rotujärjestöön, ja sehän se vasta tuntui nihkeältä, kun heillä ei ole sähköisiä jäsenyysasiointeja, vaan kaikki piti hoitaa "vanhanaikaisesti" täytä lanketti - maksa jäsenmaksu - lähetä postissa jäsensihteerille. No, sekin on nyt hoidettu!

Seuraava askel on siis odotella kasvattajakurssin näkymistä omakoirassa, ja tietenkin toivon että minut kelpuutetaan jäseneksi rotujärjestöön, jonka jälkeen voin lähteä anomaan kennelnimeä! Jännittäväää!

Senhän tietääkin sitten miten tämä ilta kuluu, kennelnimeä miettien. Ihan kuin nimeäisi perheenjäsentä, tiedätkös, sata ideaa pyörii päässä ja niistä pitäisi löytää se oma, rakkain, jota kantaa koko loppuelämä - toivottavasti.

Ihania kesäiltoja kaikille!

lauantai, 22. maaliskuu 2014

Hahaa! Onnistuin!

Minä vastaan koodaaminen, 1-0 ! Osasin lisätä kävijälaskurin! :D 

perjantai, 21. maaliskuu 2014

Kuinka pitkälle penni venyy?

Päivän mietelause. Tein sen virheen, että menin laskemaan laskut yhteen ja ynnäämään tulot, eikä näiden keskinäinen erotus hyvältä vaikuttanut. Niinpä kyselläänkin nyt, että kuinka pitkälle se penni oikein venyy?

En tiedä, mutta kyllä meidän täytyy jotain taikureita olla, kun ei vielä konkurssissa olla...

No, onnea arkeen, sillä olen ensi viikolla menossa keskustelemaan yrityslaina-asioista pankkiin ;) Ehkä pitkäaikainen toiveeni vielä joskus toteutuu, ja minusta todellakin tulisi yrittäjä! 

Hirvittävän jännittävää aikaa! Kolme iltaa olen kuluttanut koulupäivien lisäksi pohtimalla investointeja, ostoja sekä kartoittamalla tarkkaa liikeideaa. Kävimpä jo katsastamassa yhden liiketilankin. Katsotaan ;)

SWOT-analyysit, liikeidean kartoituslomakkeet sekä kriittisen pisteen laskelmat ovat tulleet jo vähän turhankin suureksi osaksi päivääni viime aikoina, ja siitä syystä päätin pyhittää tämän perjantai-illan tyttärelleni. Olenhan jokatapauksessa ensisijaisesti perheenäiti ja puoliso. Perhe ensin! 

Oman yrityksen perustamisen tiimellyksessä olen tullut usein miettineeksi, että kuinka suuri osa yrityksen menestystä on yrittäjän oma panos. Onhan totta, että niitäkin on, jotka kituuttavat yrityksessään vaikka tienestiä ei tule, vaan yritys syö yrittäjäänsä. Harmillista sinänsä, että tällaisissa tilanteissa tilanne ei ruoki kumpaakaan. Väsyneenä ja uupuneena ei yleensä tule huomanneeksi sitä kuuluisaa "elefanttia olohuoneessa." Sitten on myös niitä ääripäitä, jotka eivät juuri ole tikku ristiin laittaneet yrityksensä eteen, vaan pikkaisen tönäisseet liikkeelle jonka jälkeen iso sijoittaja on käynyt korjaamassa sadon. 

Kadehdin tietyllä tavalla tuollaista jälkimmäistä tapaa, enkä nyt halua maalata itseäni kusipääksi. Vaikka eihän se kusipäisyyttä ole, jos toinen tienaa rehellisesti omalla ideallaan miljoonia. Se on vain sinun kateuttasi. 

Salainen haaveeni olisi, että keksisin sellaisen liikeidean, jolla ei tarvitsisi itseään polttaa loppuun. Toivoisin niin kovin, että minulle suotaisiin kyky yrittää menestyksekkäästi. Itseään kun on kovin hankala arvioida yrittäjänä etukäteen. Ei auta kuin heittää viitta niskaan ja yrittää lentää, koska sitähän se yrittäminen on. 

KOIRAMAISTA TOIMINTAA

Toinen mainittava tapahtuma meidän perheessä on Aava ja sen turkki. Meillä ollaan ryhdytty rullaajiksi, ja alkaa näyttää siltä, että vieläpä ihan menestyksekkäästi! Ensimmäiset kerrokset jo pilkistävät pitkän kasvan alta. Ihanaa! 

Meidänhän on tarkoitus teettää tytöllä pentuja syksyn juoksuista, ja niitä ajatellen täytyy kesä koittaa viettää näyttelykehissä, jotta saataisiin varmistettua neitin ulkonäkökysymykset. Tietenkin kotiväen mielestä koira on täys kymppi sekä koko universumin muotovalio, mutta täytynee hakea asialle vielä muutamalta tuomarilta varmistus ;)

20140125_112921-normal.jpg

Onhan se sellainen koko perheen oma räsynukke <3 Kuva ei kyllä ole ajantasalla, mutta josko jo ensi postauksessa nähtäisiin ihan ajankohtaisia kuvia. Mitäs menin lupaamaan kuvia, nyt ne ovat vanhoja kaikki! 

En tiedä kuinka olikin mahdollista, että meillä sattui käymään Aavaakin pienempi koira kylässä. Kyseessä on vajaa 9 vkon ikäinen mäyräkoiramix. Hieman piti omistajaa sättiä rokotuksista ja antaa muutakin valistusta, sillä pieni pentu on vielä melko voimaton ulkoisia pöpöjä kohtaan, ja noin vain toi sen meille, ei ollut vielä edes rokotuksia saanut.

20140210_191607-normal.jpg

Noo, mutta olihan se söpö! Tosi temperamenttinen tosin. Neuvoin olla antamatta periksi pennulle, sillä näin, että omistaja oli hieman pehmoinen kovaa pentua kohtaan. Neuvoissani pyrin olemaan aina sillä linjalla, että vastaan jos kysytään, ja korjaan vain jos toisen käsitys asiasta on täysin järjenvastainen. Ei kukaan tykkää ihmisestä, joka koko ajan päällepäsmäröi ja vaahtoaa asioista! Sellainen saa toisen tuntemaan olonsa tyhmäksi ja saattaa kokea mosien käytöksen jopa uhkaavana, ja ihmiset eivät halua tuntea oloaan tyhmäksi tai uhatuksi.

No, asiasta toiseen. Vielä puhelimellani napattu kuva tammi-helmikuun pakkasilta, koulusta kotiin tullessa. Meri-Lapissa asuessani aina kaipasin "aakeeta laakeeta", jolla silmät oikeasti lepäsivät, rentoutuivat. Täällä sitä riittää ihailtavaksi ihan päivittäin, kiitos luojalle siitä. 

20140120_131941-normal.jpg

Toinen kuva on samalta viikolta, mutta lenkkipolulta.

20140121_143232-normal.jpg

Mielestäni aina ei tarvitse hifistellä kuvakulmilla, kameramerkeillä et ceteraa et ceteraa, vaan joskus tulee vain tilaisuus saada hyvä kuva, koska kuvattava on perfecto.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin I rest my case ja toivotan kaikille ihanaa, lämmintä viikonloppua ja palataan jälleen ensi viikolla viimeistään asiaan!

ADIOOS!

maanantai, 10. maaliskuu 2014

jännittävää!

Ihana kevät! Monellakin tapaa! 

Sain ystävältäni Unkarin tuliaisina ison kasan siemeniä, eksoottisista ihan tuttuihin lajeihin. Mielenkiinnolla odotellaankin nyt, että kuinka pitkälle kantaa vesimelonin kasvu Suomen maassa! Ostimme mieheni kanssa entisen hammaslääkäritalon suuret ikkunat, joista ajattelimme väsätä jonkinmoisen kasvihuoneen, siitä saatte kuvaa, kuten myös taimista.

Muutenkin olen tullut huomanneeksi, että olen ollut varsin tylsää luettavaa pelkillä kirjoituksillani, joten yritetään tämän kevätauringon alta yltää kameran taaksekin "himppu" enempi ;) 

Sitten, kesätöistä. Tein niinkin radikaalin ratkaisun, että päätin lakata onkimasta. Matoa on laiteltu koukkuun mutta kun ei vain syö... Täytyykö heittäytyä vanhanaikaiseksi ja syyttää lamaa? Taloustilannetta? 

Tiedä häntä, mutta minä päätin hakea TOIMINIMEÄ! Nyt saa taputtaa! Hurrata! Katsotaan mihin asti päästään, eihän se ota jos ei annakaan ja niin edelleen. Haaveilen pienimuotoisen kahvilan pyörittämisestä noin kuukauden, korkeintaan kahden ajan. Lisäksi olen makustellut muutakin, mutta en rohkene etukäteen paljastaa kaikkia ässiä hihasta, jään pian nuolemaan näppejäni ;) Paljastellaan sitä mukaa kun asiat tapahtuu varmasti!

Varmasta puheen ollen, olen saanut tiputettua 9,5 kg kahdessa kuukaudessa! Ihana kevät siis kaikin puolin. Hiihtoloma tosin toi pieniä taka-askeleita, mutta sallein sen itselleni, ja tällä viikolla otetaan nekin grammat takaisin kuriin. 

Kaiken kaikkiaan mullistusten, ihanien unelmien pyörittelyn ja kevätauringon paistattelun aikaa siis luvassa. Toivottavasti teilläkin on luvassa jotain ihanaa mitä makustella ja mistä nauttia! 

Ah, palataanhan pian positiivisissa merkeissä asiaan? 

 

torstai, 20. helmikuu 2014

työhakemuksia ja hoikistumista

Huoh mikä pariviikkoinen takana!

Olen lähetellyt työpaikkahakemuksia sekä sähköposteja, miettinyt eri yrittäjyysideoita ja niiden toteuttamiskelpoisuuksia, haaveillut ja toivonut, melkeinpä rukoillut että jotain jostain jotenkin kuuluisi! 

Työnhaku on kuin kaivosta kalastamista, varsinkin pienessä kaupungissa. En ihmeemmin pidä työmatkoista, mutta siitäkin on pitänyt joustaa, jotta on voinut laajentaa hakualuettaan. Pitäisi olla niitä kuuluisia suhteita. Niillähän minä olen päässyt edellisiinkin työpaikkoihinikin. Ne nyt vain sattuivat olemaan ihan eri alan hommia kuin ne, mitä nyt haen. 

Toivotaan, että edes yhdestä hakemuksesta tärppäisi... 

Yrittäjyydestä mietein lähinnä pienimuotoista, pop-up -tyyppistä kahvila-jäätelökioskia, mutta kaikki on niin kallista, enkä näe järkeä ottaa yli tuhannen euron lainaa sellaiselle, josta en ole edes varma saanko sen vertaa revittyä voittoa, että lainan otto kannattaisi. Liekkö sitäkään tässä talousahdingossa saisin. 

En tiedä, alkaa omakin mielikuvitus loppua näiden työllistymisideoiden keskellä. Täysipäiväseksi opiskelijaksi en aio kesäksi jäädä. Tauko on paikallaan tästäkin sivistämistestä, vaikka opiskelusta pidänkin. Kohtuus kaikessa! :)

Enkä aio myöskään mennä enää grillille tai jäätelöntekoon. Enkä kaupan kassalle. Tähän olen saanut myös mieheni siunauksen, sillä hän on nähnyt minut siinä ahdingossa, minkä fyysinen työ sekä huono palkka fyysisyyteen verrattuna minulle on aiheuttanut. Onnekseni minulla on täysi tuki päätöksilleni edes kotonani. 

ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESTA

Paino jatkaa edelleen tasaista laskuaan, ja voin olla itsestäni ylpeä. Pikkuisen kirpaisi, kun sain ystäväni vierailulle kolmeksi päiväksi, ja tämä tiesi taukoa urheilusta. Pidin kuitenkin tiukasti kiinni ruokavaliostani, eikä paino päässyt nousemaan. Ihan tammikuun tasolle en usko pääseväni painonpudotuksessani, mutta toiveikas olen silti. Tällä hetkellä kymmenen kilon kokonaispudotukseen on enää matkaa kaksi kiloa!

Olen lisännyt ruokavaliooni viimeksi pähkinät, sillä hyviä rasvoja tarvitaan! Syön muutoin ruokani rasvatta, ja erittäin paljon kasviksilla höystettynä. 

Raskausmahoista sen verran, että viime yönä katsoimme liikalihavuuteen painotetun Embarrassing Bodies -jakson, ja kyllä kävi kipeää. Eräskin äiti valitti löysää vatsaansa lääkärissä, ja itselleni tuli sellainen olo, että tuo haluaa vain leikkauttaa ylimääräisen nahan pois. Olin helpottunut, kun lääkäri käski ensin laihtua ihannepainoonsa, ja mikäli vatsa ei litistyisi normaalisti, voitaisiin harkita kiristystä kirurgisesti. Kyllä ärsytti! Laiskuus on kyllä niiiiin uusi kansantauti! Itse lihoin raskausaikanani jonkun 20 kiloa, sen lisäksi, että olin jo ennen raskautta hieman pyöreä. 

Imettämällä, säännöllisellä liikunnalla, tahdolla ja ruokavaliomuutoksilla puristin n. 35 kiloa pois. Eikä maksanut mitään, vaan lenkkeilemällä ja jätettyäni herkut pois oikeastaan säästin useamman kympin viikossa. Ei terveellisyyden tarvitse käydä aina kukkarolle!

Painotan edelleen, mikäli mielit hoikistua ja voida kokonaisvaltaisesti hyvin koko loppuelämäsi ajan, sinun tulee tehdä koko loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. 

Ihanaa, nautinnollista kevään odotusta kaikille!