Kyllä olikin pitkä loma, ja kun sanon pitkä, tarkoitan toodella pitkää!

Koulun alkua ehti odottaa melkein viikkotolkulla, ennenkuin sen tuttuun ympäristöön pääsi jälleen tänään takaisin. Onnekseni tämä jakso alkoi yritysviestinnän opinnoilla, jossa saimme tehtäväksemme kirjoittaa blogiin. No, minähän kirjoitan, ja oikeinkin mielelläni!

Tehtävänä oli kirjoittaa Joulusta. Näin Jouluihmisenä on ehkä hieman hankala kirjoittaa yhtäkkisesti hyvin selkeäsisältöistä tekstiä, sillä aihe on minulle läheinen ja yleisestikin suomalaisten perinteiden myötä laaja. Joulu on paitsi ensisijaisesti alkujaan uskonnollinen tapahtuma, mutta nykyajan modernissa yhteiskunnassa hyvin kaupallinen tapahtuma, valitettavasti. Toki se ruokkii monen yrittäjän suita, mutta helposti sen kaiken ostohumun keskellä unohtaa mikä siinä Joulussa oikeastaan on tärkeintä. Minulle Joulussa tärkeintä on perhe, yhdessäolo ja rauha.

Lomalla ehdin onnekseni nauttia kaikkea tuota, mutta vielä silauksella ystäviä. Onnekseni niitä on, sillä näin pienperheellisenä, minimaalisella sukulaismäärällä ystävätkin ovat perhettäni. Henkinen hyvinvointi on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja jos ei ystäviä olisi lomalla tapaillut, niin koskas sitten?

Joulu 2013 oli hirvittävän merkittävä meidän pienelle perheelle myös siinä mielessä, että se oli ensimmäinen laatuaan, jonka vietimme ruokineen kaikkineen omassa kodissa, tai no vuokratussa mutta itse remontoidussa. Ruokapuoli olisi jäänyt toteutumatta, mikäli en olisi voittanut paikallisesta bingosta kuutisenkiloista kinkkua, kiitokset siitä vielä kerran! Moukan tuurilla saimme kinkun paistettua jopa paremmin kuin appiukko, joka hieman kateellisena maisteli meidän paistomme aikaansaamisia.

Hieman jäi jälkeenpäin harmittamaan, että minun ja puolisoni osalta piti Joulun aika sairastaa. Onneksi ei mitään kuumetta, mikä olisi nielaissut vuorokaudesta suurimman osan sängyn pohjalla. Sitäkin kipeämpi oli kuitenkin niskalihaksen revähdys, miehen aivoverenvuotoepäilys (joka jatkuu edelleen) sekä moninkertaiset kaatumiset kusiluikkaalla, minkä vuoksi oli mustia silmiä, kipeitä lonkkia sekä ruhjeutuneita käsiä.

No, tästäkin selvittiin, Joulusta selvittiin. Taas saadaan muutama kuukausi viettää vailla Joulun häivää.

Lupauksenkin annoin, ensimmäisen laatuaan uudelle vuodelle, ja sitä lupausta on nyt viikko vietetty, ja eteenpäin mennään! Tosin nythän se vasta koitos alkaa, kun arki alkaa tosissaan pyöriä, noita kahdeksan aamuja oli tullut ihan kiitettävästi lukujärjestykseen. Lupauksenihan oli, että jätän kaiken herkun pois, keskityn syömisiini ja alan harrastaa jotain liikuntaa säännöllisesti.

En olisi koskaan uskonut, että se voisi olla näin helppoa, siis herkkulakko. Viikkoon en ole syönyt, ja mitä enempi päiviä mennään tai on jo menty eteenpäin, sitä vähempi on tehnyt mielikään. Harmittavasti mystinen yskä-päänsärkyvihlonta-mikälie-hiemanviittaaflunssaan-tauti ei päästä vielä salille, mutta ehkä se onkin ihan hyvä keskittyä ensin laittamaan ruokapuoli kuntoon, ja sitten antautua saliliikunnan puoleen.

Kaiken kaikkiaan Joulusta jäi hyvin rentoutunut mieli, kaikin puolin, vaikka se rentoutus alkoikin jo hieman sapettaa, kun ei sille tahtonut tulla loppua.