Huoh mikä pariviikkoinen takana!

Olen lähetellyt työpaikkahakemuksia sekä sähköposteja, miettinyt eri yrittäjyysideoita ja niiden toteuttamiskelpoisuuksia, haaveillut ja toivonut, melkeinpä rukoillut että jotain jostain jotenkin kuuluisi! 

Työnhaku on kuin kaivosta kalastamista, varsinkin pienessä kaupungissa. En ihmeemmin pidä työmatkoista, mutta siitäkin on pitänyt joustaa, jotta on voinut laajentaa hakualuettaan. Pitäisi olla niitä kuuluisia suhteita. Niillähän minä olen päässyt edellisiinkin työpaikkoihinikin. Ne nyt vain sattuivat olemaan ihan eri alan hommia kuin ne, mitä nyt haen. 

Toivotaan, että edes yhdestä hakemuksesta tärppäisi... 

Yrittäjyydestä mietein lähinnä pienimuotoista, pop-up -tyyppistä kahvila-jäätelökioskia, mutta kaikki on niin kallista, enkä näe järkeä ottaa yli tuhannen euron lainaa sellaiselle, josta en ole edes varma saanko sen vertaa revittyä voittoa, että lainan otto kannattaisi. Liekkö sitäkään tässä talousahdingossa saisin. 

En tiedä, alkaa omakin mielikuvitus loppua näiden työllistymisideoiden keskellä. Täysipäiväseksi opiskelijaksi en aio kesäksi jäädä. Tauko on paikallaan tästäkin sivistämistestä, vaikka opiskelusta pidänkin. Kohtuus kaikessa! :)

Enkä aio myöskään mennä enää grillille tai jäätelöntekoon. Enkä kaupan kassalle. Tähän olen saanut myös mieheni siunauksen, sillä hän on nähnyt minut siinä ahdingossa, minkä fyysinen työ sekä huono palkka fyysisyyteen verrattuna minulle on aiheuttanut. Onnekseni minulla on täysi tuki päätöksilleni edes kotonani. 

ELÄMÄNTAPAMUUTOKSESTA

Paino jatkaa edelleen tasaista laskuaan, ja voin olla itsestäni ylpeä. Pikkuisen kirpaisi, kun sain ystäväni vierailulle kolmeksi päiväksi, ja tämä tiesi taukoa urheilusta. Pidin kuitenkin tiukasti kiinni ruokavaliostani, eikä paino päässyt nousemaan. Ihan tammikuun tasolle en usko pääseväni painonpudotuksessani, mutta toiveikas olen silti. Tällä hetkellä kymmenen kilon kokonaispudotukseen on enää matkaa kaksi kiloa!

Olen lisännyt ruokavaliooni viimeksi pähkinät, sillä hyviä rasvoja tarvitaan! Syön muutoin ruokani rasvatta, ja erittäin paljon kasviksilla höystettynä. 

Raskausmahoista sen verran, että viime yönä katsoimme liikalihavuuteen painotetun Embarrassing Bodies -jakson, ja kyllä kävi kipeää. Eräskin äiti valitti löysää vatsaansa lääkärissä, ja itselleni tuli sellainen olo, että tuo haluaa vain leikkauttaa ylimääräisen nahan pois. Olin helpottunut, kun lääkäri käski ensin laihtua ihannepainoonsa, ja mikäli vatsa ei litistyisi normaalisti, voitaisiin harkita kiristystä kirurgisesti. Kyllä ärsytti! Laiskuus on kyllä niiiiin uusi kansantauti! Itse lihoin raskausaikanani jonkun 20 kiloa, sen lisäksi, että olin jo ennen raskautta hieman pyöreä. 

Imettämällä, säännöllisellä liikunnalla, tahdolla ja ruokavaliomuutoksilla puristin n. 35 kiloa pois. Eikä maksanut mitään, vaan lenkkeilemällä ja jätettyäni herkut pois oikeastaan säästin useamman kympin viikossa. Ei terveellisyyden tarvitse käydä aina kukkarolle!

Painotan edelleen, mikäli mielit hoikistua ja voida kokonaisvaltaisesti hyvin koko loppuelämäsi ajan, sinun tulee tehdä koko loppuelämän kestävä elämäntapamuutos. 

Ihanaa, nautinnollista kevään odotusta kaikille!