Silmäillessäni tulevaisuuttani, näkisin itseni mieluusti suuren organisaation työtehtävissä. Vastuuta ja vapautta olisi, ja työ olisi mahdollisimman monipuolista. Koska olen aina ollut oman tieni kulkija tietyllä tavalla, on välillä tullut talsittua turhiakin polkuja, jotka olisi hyvinkin voinut jättää talsimatta, tai ei niistä ainakaan tulevaisuuden kannalta ole ollut hyötyä, valitettavasti. 

Vaikka sanotaankin, että kaikki työkokemus on tulevaisuuden kannalta eduksi, en itse asettuisi tuon lauseen taakse. Olen hirvittävän pettynyt työkokemukseeni läheisen paikkakunnan grillillä. Se ei valitettavasti ole tuonut minulle työtodistuksesta huolimatta parempaa palkkaa tahi korkeampaa virkaa, missään työpaikassani. Kadun sitä, että kulutin yläasteikäni grillillä rasvalle haisten, kun luokkatoverit harrastivat ja kulkivat leireillä. Palkkani maksettiin myös jatkuvasti väärin, ja muutamaan otteeseen alkoivat jo tuolloin ranteeni paukkua. Myöhemmin kärsin jännetupintulehduksista molemmissa ranteissani. Yhä edelleenkään en kulje ulkona alle kymmenen asteen lämpötiloissa ilman hanskoja, sillä kädet ovat todella arat kylmälle. 

Työkokemuksistani voin listata, että olen työskennellyt päivittäistavarakaupassa, kahdessa eri grillissä, paikallislehdissä, pienellä maatilalla jäätelönvalmistajana sekä eräänlaisessa antiikkiliikkeessä myyjänä. 

Koulutusta minulla on peruskoulun lisäksi lukiosta vuoden verran opintoja, media-assistentin ammatti, yrittäjän ammattitutkinto ja tällä hetkelläkin opiskelen, tradenomiksi. 

Muita lyhyitä koulutuksia ovat hygieniapassi sekä koiran kasvattajan peruskurssi. 

Lisäksi minulla on kohta kuuden vuoden kokemus äitiydestä, ja suurin osa tutkinnoistani, opiskeluistani sekä töistäni olen suorittanut äitinä. 

Silti tuntuu, että valitettavasti töitä ei ole. Eikö ole hassua, että olen jaksanut opiskella, työskennellä sekä kasvattaa lastani, mutta en silti tunnu saavan jalkaani oven väliin? Kaikkein mieluiten aloittaisin yrityksen, mutta mistä pääoma? Ideoita kyllä on, se, että mikä niistä olisi toteuttamiskelpoinen, onkin toinen juttu. 

Työskentelyluonteeltani olen ensisijaisesti yrittäjä. En pidä siitä, että minua komennetaan, valvotaan ja käsketään jatkuvasti. Olenkin aina töissäni pyrkinyt oppimaan asiat juurta jaksaen oikein ja mahdollisimman pian, jotta saisin jatkaa työskentelyäni rauhassa. Siitä olenkin saanut aina kiitosta.

Suurimman kiitoksen tämänhetkisistä työkokemuksistani annan tilajäätelölle. Siellä sain tuta ensimmäisen kerran arvostuksen, kunnioituken sekä ihanan ilmapiirin. Vaikka työskentelin lähinnä yksin, ollen vastuussa koko jäätelönvalmistusprosessista, koin olevani tärkeä. Se tunne oli varsin huumaava, vaikka työ olikin ajoittain todella raskasta. Minua kuunneltiin ja minäkin kuuntelin.

Vaikka en niinkään pitänyt työnkuvastani, pidin yrittäjäparista sekä meidän välisestä työsuhteestamme sekä sen toimivuudesta niin paljon, että halusin mennä töihin joka päivä. Jos löydätte, tai jo olette sellaisessa työssä, arvostakaa työpaikkaanne. Moni ei pääse tilanteeseen, jossa työilmapiiri olisi niin hyvä, että se kattaisi jopa työn huonompia puolia. Itse lähdin tilajäätelöltä opiskellakseni, ja noustakseni "urallani", jos nyt näin pienellä paikkakunnalla uraa voi polkea. 

Muistakaa, että aina voi potkia itseään, ja vaatia itseltään, mutta työpaikka ei vaihdu itsestään. Kukaan ei todellakaan hae sinua kotoa, sinun on otettava ja lähestyttävä itse unelmaasi työn suhteen. Pidä itsesi näkyvillä ja erotu joukosta, ole sitä, mitä haluat ja haaveile rohkeasti. Opiskele lisää mikäli koulutuksesi ei riitä vastaamaan unelmiasi, eivät ne opinnot vie sinun elämältäsi sen enempää aikaa kuin huono työpaikkakaan. 

Vaikka en itse olekaan tyytyväinen työkokemuksiini, tiedänpähän ainakin, mitä en halua tulevaisuudessa tehdä. Tiedän, minne en halua palata, mutta myös mistä olen lähtenyt. Katkera ei saa olla, sillä tavalla ei tule kuin huonolle tuulelle, ja se jos joku on ajantuhlausta ja tunteiden haaskausta!

Ihana kevät koittaa pian, ja se jos joku saa ihmisiin energiaa! Käyttäkäämme se virta hyväksemme, josko se ovi uusille urille kevättuulessa avautuisi...